Tärkeimpiä yksittäisen työntekijän työsuhteessa sovellettavia lakeja ovat työsopimuslaki, työaikalaki, vuosilomalaki, opintovapaalaki ja yksityisyyden suojasta työelämässä annettu laki. Työsopimuslaki on työelämän peruslaki. Sitä sovelletaan sekä yksityisellä että julkisella sektorilla työsuhteessa tehtävään työhön työn laadusta riippumatta. Työsopimuslaissa säädettyjen työsuhteen tunnusmerkkien täyttyessä myös muu työlainsäädäntö tulee sovellettavaksi.

Työlainsäädännön lähtökohtana on työntekijän suojeluperiaate. Tämän vuoksi työlainsäädännössä on ehdottomia säännöksiä, joista ei voi sopimuksin poiketa työntekijän vahingoksi. Työsuhteen vähimmäisehdot määräytyvät yleissitovan työehtosopimuksen mukaan, mikäli sellainen on alalla olemassa.

Työlainsäädännössä on myös säännöksiä, joista voidaan poiketa työehtosopimuksella tai työsopimuksella. Lisäksi työlainsäädännössä on säännöksiä, jotka tulevat sovellettaviksi ainoastaan, jos muusta järjestelystä ei ole sovittu. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia aina lakia ja työehtosopimuksia paremmista ehdoista.

Työehtosopimuksilla on merkittävä rooli suomalaisessa työsuhteen ehtojen määräytymisjärjestelmässä. Käytännössä työehtosopimuksilla on sovittu kattavasti mm. työstä maksettavasta palkasta tai muusta vastikkeesta sekä työajoista. Työehtosopimuksiin liittyvästä työrauhavelvollisuudesta säädetään työehtosopimuslaissa.

Työsuhdeosuudessa on tietoa myös mm. henkilöstön osallistumisjärjestelmiä eli yhteistoimintaa yrityksissä, hallintoedustusta sekä henkilöstörahastoja koskevista lainsäädäntöasioista.