Lait ja muut säädökset ylittävästä yritysten vapaaehtoisesta yhteiskunnallisesta vastuusta käytetään muun muassa seuraavia käsitteitä: yritysten yhteiskunnallinen vastuu, yritysten sosiaalinen vastuu, kestävä kehitys, vastuullinen yritystoiminta ja yrityskansalaisuus.

Yleisimmin käytetään corporate social responsibility (CSR) -käsitettä; myös Euroopan unioni käyttää sitä. CSR käännetään joko yritysten sosiaaliseksi tai yhteiskunnalliseksi vastuuksi. Hallitus (2001) suosittelee CSR:n kääntämistä yritysten yhteiskunnalliseksi vastuuksi.

Kaikilla käsitteillä tarkoitetaan pääosin samaa asiaa. Ainoastaan vastuullisuuden laajuus ja syvyys vaihtelevat. Esimerkiksi yrityskansalaisuus-käsite sisältää ajatuksen yritysten vahvasta osallistumisesta yhteiskunnallisten ongelmien lievittämiseen.

Hyvinvointiyhteiskunnassa julkinen sektori vastaa pääosin kansalaisten hyvinvointipalveluista. Kuitenkin yritykset voivat ylittää Suomessakin lakien asettamat vaatimukset. Lisäksi monet kansainväliset järjestöt (ILO, YK, OECD) ovat laatineet yritysten kestävän taloudellisen, ekologisen ja sosiaalisen kehityksen ohjeistoja. Niissä edellytetään yritysten tunnustavan työntekijöiden oikeudet osallistua ammattiyhdistystoimintaan ja kollektiiviseen sopimustoimintaan sekä kielletään muun muassa korruptio, pakkotyö ja lapsityövoiman käyttö. Vielä laajempaa vastuullisuutta odotetaan myös suomalaisilta yrityksiltä, kun ne toimivat vähemmän kehittyneissä talouksissa. Se johtuu näiden maiden usein puutteellisesta sosiaalisesta turvasta, työoloista ja ekologisista vaatimuksista.

Responsible competitiveness –käsite

Nykyään käytetään myös responsible competitiveness -käsitettä. Se sisältää ajatuksen, että ekologinen tai sosiaalinen vastuu ovat innovatiivinen osa jotain tuotetta tai palvelua. Yritys kilpailee näillä tuotteilla ja palveluilla markkinoilla normaalien markkinoiden pelisääntöjen mukaan.

Responsible competiveness -toimintamalli voi parhaimmillaan parantaa yrityksen kilpailukykyä ja tuottaa sille kilpailuetua. Toisaalta laajat sosiaaliset hyvinvointipalvelut tarjoavassa yhteiskunnassa on haasteellista löytää etenkin sosiaalisia tuote- tai palveluinnovaatioita. Niitä voidaan kuitenkin synnyttää yhdistämällä tuotteisiin ja palveluihin teknologiaa uudella tavalla tai organisatorisin innovaatioin - yritysten sisäisin uudistuksin tai uudenlaisilla kumppanuuksilla toisten yritysten ja muiden sidosryhmien kanssa. Varsinkin organisatoristen sosiaalisten innovaatioiden vaikutukset yritysten kilpailuetuun ovat etäisemmät kuin ekologisten innovaatioiden. Tosin molemmat innovaatiotyypit voivat luoda helposti kilpailukykyä yrityksille vähemmän kehittyneissä maissa.

Yritysten vastuullisuutta ei voida kuitenkaan pitää pelkkänä kilpailukysymyksenä. Samalla kun yritykset toimivat kilpailuilla markkinoilla ja parantavat osaamista ja hyvinvointia, on tärkeää, että ne toimivat myös eettis-moraalisesti niin kotimaassa kuin globaaleilla markkinoilla.